*

Teemu Hiilinen - Teemu tarttuu toimeen

Kun 8-vuotias ampuu isoäitinsä, niin syynä ovat pelit

Ilta-Sanomat ovat tänään uutisoinut traagisesta tapauksesta Yhdysvalloissa. Uutisen mukaan 8-vuotias pieni poika ampui isoäitiänsä takaraivoon pelattuaan Grand Theft Auto IV -peliä. Median syyttävä sormi kohdistuu jälleen peleihin.

Jo tässä kohtaa pitää huutaa peli poikki. Miten 8-vuotiaalla pojalla oli pääsy ladattuun aseeseen vai osasiko hän ladata sen itse? Tätä ei peleissä opeteta. Toisekseen, miksi pojalle oli hankittu K18-peli ja miksi hän pelasi tätä peliä yksin?

Elektroniset pelit ovat loistava harrastus. Valitettavasti median ja yhteiskunnan suhtautuminen on niihin vähintään samalla tasolla kuin aikoinaan Rock'n'Rolliin. Jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain pahaa, niin syynä ovat pelit. Tilastojen mukaan n. 99% suomalaisista ovat joskus pelanneet jotain tietokonepeliä ja loput todennäköisesti valehtelevat. 

Tietokonepeleihin ei tule suhtautua vihamieleisesti vaan niihin pitää suhtautua kuin mihin tahansa harrastukseen. Jos lapsi harrastaa jalkapalloa, niin vanhemmat kuskaavat hänet harjoituksiin, huutavat kentänlaidalla kannustusta (toivottavasti) ja muutenkin kehuvat häntä. Tietokoneiden kohdalla lapset tekevät kaiken yksin. 

Yleisesti tietokone on sijoitettu niin, ettei vanhemmat edes näe mitä lapset tekevät koneilla. Tämä on lähtökohtaisesti väärin. Vanhempien tulisi osoittaa kiinnostusta pelaamista kohtaan. Kysellä lapselta, että mitä tässä pelissä tehdään, oliko tuo hyvä suoritus, miten tätä peliä pelataan. Mahdollisesti pelata pelejä lasten kanssa. Näin lasten ei tarvitse kohdata yksin peleissä tapahtuvia isoja asioita tai törmätä epämiellyttävään materiaaliin Internetissä yksin. Turvallinen vanhempi voi heti käydä tilanteen lapsen kanssa läpi, eikä hänen täydy jäädä itsekseen pohtimaan tilannetta.

Pelit eivät ole yhteiskunnallinen ongelma, ellei yhteiskunta tee niistä omaa ongelmaansa. Pelejä voi käyttää moneen asiaan hyödyllisesti. Otetaan niistä se hyöty irti eikä demonisoida niitä, kuten tässä uutisessa pyritään tekemään. On liian helppo keino syyttää pelejä yhteiskunnallisista ongelmista, kun oikeita syihin puuttuminen tarkoittaisi yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista. Se tie on kuitenkin se oikea tie, ei helppojen syntipukkien etsiminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Olin koulukiusattu ja pelasin videopelejä, paljon. Tietokoneella ja pleikkarilla kaikki sotapelit joita käsiini sain.

Ihmettelin kun aloin lukemaan näitä juttuja ehdistä; ilmeisesti niitä kirjoittavat ihmiset jotka kuvittelevat että siellä ruudun takana ollaan hautomassa kostoa. Kirjoittajat varmaan kuvittelevat itsekylläisyydessään olevansa hyviä reflektoimaan kiusatun tunteita, ymmärtämään sitä kautta mikä niissä peleissä viehättää. Mikä tietenkin on täyttä paskaa.

Meillä oli kotona aseita. Eikä se lapsilta kauaa salassa pysy mihin avain on piilotettu. Minulla ei käynyt edes mielessä ottaa oikeutta omiin käsiini - eivät ne videopelit sellaista opeta. Päin vastoin!

P.S. Pelaan yhä, eikä vieläkään ole tullut vastaan ihmistä joka kyselisi ohjeita koulusurmaan. Joskus netissä porukka toimii vertaistukiryhmänä, aika moni kun avautuu siitä kiusaamisesta ruudun "oikealla puolella".

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Lopulta aika monet toimittajat sekä poliitikot ovat mieluummin taipuvaisia antamaan helpon kuin älykkään vastauksen tällaisiin kysymyksiin. Omien tietojeni mukaan jostain 80-luvulta alkaen kymmenisen vuotta olivat roolipelit houkuttamassa teinejä Saatanan syliin, siltä osin kun heavy-musiikki ei sitä saanut aikaiseksi. Taustalla toki koko ajan elokuvat sekä etenkin televisio, josta ei olla enää niin trendikkäästi huolissaan kun on netti josta on trendikkäämpää olla huolissaan. Kun saadaan yhdistelmä nimeltä nettipelit, niin tietää että siellä sitä tulevien massa-, sarja- ja polttomurhaajien sukupolvi on jo kasvamassa, ihminen kun ei näiden kieltäjien maailmassa omaa kykyä itsenäiseen ajatteluun missään iässä.

Todellisuus tietysti se, että ne monet ilmiöt jotka eivät mahdu ammattikieltäjän kapeaan maailmaan, ovat heistä ärsyttäviä ja sellaisten poistamiseen voi vaikka käyttää täysin kuolleita ihmisiä sekä mielenterveyspalvelujen ulkopuolelle jääneitä henkilöitä. Hieman vastaavaa logiikkaa käyttäen voisi kiusata näitä ammattikieltäjiä ja sanoa että katsopas kuinka kaikilla aikakausilla ennen tietokonepelejä tapettiin ihan hirvittävästi ihmisiä, sodittiin ja rähistiin muutenkin :P

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Jos pelautan lapsillani monopolia, niin tuleeko heistä automaattisesti rikkaita?

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Lentosimulaattoreilla saat myös valmiita lentäjiä. Ehkä parasta olisi kuitenkin istuttaa lapsi formulapelin ääreen, niin tulee myös Räikkösiä taloon : )

Joonas Kaur

Niin, asefriikithän yleensä toistavat toistamasta päästyään, että "aseet eivät tapa, vaan ihmiset". Niin kuin nyt tämäkin 8-vuotias ...

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Tulitikutkin voisi kieltää kun kersat niillä tekevät pian älyttömyyksiä. Tosin tulitikuissa ja sytkäreissä on ilmoitus että pidettävä poissa lasten ulottuvilta. Asiaa varmaan auttaisi jos vastaava painettaisiin myös ampuma-aseisiin näkyvälle paikalle?

Jouni Haimi

Olisiko tässä tapauksessaoikeampi kysymys se miten tuota asetta säilytettiin kun se oli noin nuoren saaravilla?

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Aseiden ja patruunoiden säilytys on yksi asia, johon tulee kiinnittää huomiota. Yhdysvalloissa puhutaan helposti oikeudesta pitää hallussa tuliaseita, mutta niihin liittyvistä velvollisuuksista vaietaan.

GTA 4 on käsitykseni mukaan ongelmallinen peli siinä mielessä, että sen pelimaailma on hyvin aidon tuntuinen. Lisäksi GTA 4:n ikäraja on USA:ssa 17- ja Suomessa 18-vuotta. Tämä saattaa antaa vääriä viestejä noin nuorelle ihmiselle.

Sen sijaan nykymaailmasta selkeästi poikkeava pelimaailma antaa lapselle kuvan siitä, että peli on selvästi fiktiota. Tämä on tärkeä ero siinä mielessä, että kun lapsi tietää varmasti, että kyse on fiktiosta niin vaikutteiden ottaminen on huomattavasti epätodennäköisempää.

Toimituksen poiminnat